Yksityiselämän puolella laulaja Mariah Carey on tullut tunnetuksi avioliitostaan Sonvn johtajan Tommy Mottolan kanssa. Pariskunnan tuttavuus alkoi, kun 18-vuotias Mariah Carey aloitteli uraansa — eikä kestänt kauan, kun 22 vuotta vanhempi Mottola otti eron ensimmäisestä vaimostaan. Mariah Careyn ja Tommy Mottolan loisteliaita jetset-häitä juhlittiin kesällä 1993.
Julkisivun takana kuitenkin kuohui. Villeimpien huhujen mukaan Mottola piti nuorta vaimoaan vankina pariskunnan luk sustalossa, henkivartijoiden ja turvakameroiden puristuksessa. Nyt avioliitto on joka tapauksessa ohitse ia Mariah Carey aloittelee uutta elämää, jossa musiikilla on edelleen merkittävä rooli. Hänen uuden levynsä nimi on Rainbow, ja sillä on mm. uusin taversio Phil Collinsin klassikosta “Against All Odds.” Lähiaikoina Carey on laajentamassa uraansa myös elokuvan alueelle. Ensi keväänä Mariah aloittaa elokuvan All that Glitters teon.
Olet ilmeisestikin tehnyt paljon töitä viime aikoina?
Tein taas jälleen yhden videon. Sen jälkeen en nukkunut lainkaan, vaan olen ollut ylhäällä koko päivän, koska singleni oli tulossa markkinoille. Joten 48 tunnin aikana olen saanut nukkua suunnilleen vain viiden tunnin ajan. Nukun haastattelujen välissä.
Ovatko ympärilläsi olevat ihmiset lisänneet paineita…
Miten sen nyt ottaa. Elämässäni on joitakin ihmeellisiä, kannustavia ihmisiä. Mutta myös joitakin pettymyksiä. Monet asiat ovat tuottaneet pettymyksen. Rakastan itse kaikenlaista hauskanpitoa ja saan nopeasti yhteyden muihin ihmisiin. Varsinkin pari vuotta sitten, kun olin juuri pääsemässä siitä yhdestäkin jutusta [avioliitostaan Mottolan kanssa], elämä oli sellaista, että “vau, antaa palaa!”
Olit palaamassa jälleen sinkkuelämään.
Aivan niin, paitsi etten ollut koskaan aiemmin kokenut sellaista. Minähän astelin suoraan high schoolista suhteeseen, joka oli hyvin tiivis. Nyttemmin ajattelen, että niin minulle pitikin tapahtua, oli syy sitten mikä tahansa. Ja nyt on uusi päivä. Minun mielestäni me molemmat opimme toisiltamme paljon, jos olen nyt aivan rehellinen.
Näyttää siltä, että ihmiset eroavat yhä useammin.
No, sitähän se juuri kiikastikin minun kohdallani. En koskaan uskonut avioliittoon, koska omat vanhempani olivat eronneet, kun olin kolmen vanha.
Joten kun suhde ei toimi, niin valitaan automaattisesti ero.
Juttu on niin, että jos aikoo onnistua siinä, niin sitä on todella haluttava. Olisi eri asia, jos minulla olisi lapsia. Silloin haluaisin ehdottomasti tehdä kaikkeni sen eteen, jotta suhteesta tulisi niin täydellinen kuin suinkin.
Oletko mielestäsi niin onnellinen kuin haluaisit olla?
No, olisin onnellinen, jos saisin nukuttua hieman! Mutta elämäni on ihan hyvässä vaiheessa.
Seurusteletko yhä Luis Miguelin kanssa?
Joo. Olemme onnellisia. Oikeastaan en halua puhua siitä, ettei se menisi pilalle.
Mitä mieltä olet ranskalaisista miehistä?
Minusta ranskalaiset miehet ovat kauniita, totta kai. [Hymyilee ja nauraa sitten.] No, mina tosiaan olen sitä mieltä, että ranskalaiset miehet ovat hyvin kauniita.
Täytät ensi vuonna 30 vuotta.
Ehei — aion juhlia jälleen kerran 18-vuotissynttäreitäni!
Aiotko tehdä jotakin erityistä juhlan kunniaksi?
En tiedä. Minä vain juhlistan sitä elämän juhlana. Sitä paitsi millenium-juhla tulee ensin, nin että kuka tietää, mitä tapahtuu. Kunhan nyt edes pääsemme sinne saakka.
Huomasin, että sinulla on tatuointi.
Joo, mutta se ei ole oikea. Se on sinä siksi, että selässäni on arpi, jota vihaan. Peitän sen perhosella tai sydämellä tai millä milloinkin. Kun olin 18-vuotias, minulla oli luomi selässäni. Lääkärit poistivat siitä hirveän ison palan. Ja minä sain siitä tämän arven.
Mitä ajattelet kauneusleikkauksista?
Minusta se on täysin kunkin oma asia. Minä ajattelen, että: “Hei, jos haluat tehdä jotakin, niin sitä vaan.” Tosin joskus minusta tuntuu, että ihmiset eivät ole vastuuntuntoisia ja että viihdyttäjien sallitaan tehdä hulluja asioita vain sen takia, että he ovat tähtiä.
Menisitkö itse kauneusleikkaukseen, jos sinusta vanhempana tuntuisi, että jokin paikka roikkuu?
No jaa. Elän toivossa, että kun päästään sihen saakka, niin on voiteita, jotka tepsivät [nauraa].
Pelkäätkö kirurgin puukkoa?
Se ei oikein ole minun heiniäni.
En tekisi täysimittaista alastonkohtausta, en. Sillä minusta ei tarvitse mennä loppuun asti. Tarkoitan, että miksi pitäisi antaa kaikki, ellei ole pakko? Jos näyttelijästä tuntuu, että se olisi olennainen osa jotakin kohtausta, niin sitten mikä ettei. Mutta omalla kohdallani, minusta se olisi vähän tarpeetonta.
Kerroit olevasi onnellinen, ja vilmejsin videosi paljastaa humorintajusi selvemmin kuin mikään aiempi.
Kiitos. Minulla on aina ollut sitä, mutta kukaan ei ole kannustanut minua näyttämään sitä. Olin koulussa yksi luokkani pelleistä!
Täsmennäpä tuota hieman.
Minusta on hauskaa tehdä erilaisia roolihahmoja. Minä kaiketikin käytin sitä hyväkseni kasyaessani aikuiseksi. Kyse oli myös puolustusmekanismista, sillä tunsin itseni monin tavoin puutteelliseksi.
Miksi?
Koska olin kahden rodun sekoitus, ja asuin Long Islandilla ja vartuin siellä. Asuimme varakkaalla alueella, mutta me elimme puutarhurin talossa, tajuat kai, mitä ajan takaa. Kävin koulua rikkaiden lasten kanssa, ja minä olin se rotusekoitus. Väriin liittyvät seikat ovat siellä vieläkin tärkeitä.
Olet kertonut, että äitisi oli hyvin erikoislaatuinen.
Minulla oli hyvin epäsovinnainen lapsuus. Äitini oli hyvin taiteellinen, hän oli oopperalaulaja, ja hänellä oli aina erilaisia hyvin loisteliaita ystäviä. Hän oli hyvin omaperäinen, kotonani oli alituiseen Jazz-muusikkoja, usein aamukolmeen saakka.
Äitini parhaimpiin ystäviin kuului homopariskunta, ihan totta, kaksi miestä, joista tuli melkein kuin varavanhempiani. He ovat suurenmoisia, ihania ihmisiä, ja minulla on ihmeellisiä muistoja heistä. Ja heidän kotinsa oli elämäni ainoa pysyvä asia. Muutimme 11 tai 12 kertaa, kun olin pieni, ja palasimme aina sinne. Joten minulla on hyvin eläviä muistoja sieltä. Mutta se ei ole kovin tavallista lähiölasten kohdalla.
Tulitko hyvin toimeen äitisi kanssa?
Äitini on suurenmoinen. Äitini on innoittanut minua siihen, millainen olen laulajana. Äitini rohkaisi minua. Äitini on monessa mielessä hyvin, hyvin ainutlaatuinen. Hän on loistava laulaja. Mutta hän uhrasi laulajanuransa ja hankki lapsia ja hoiti koko sen homman. Hän kannusti minua laulamaan siitä asti, kun olin neljän vanha. Hän ei töninyt minua eteenpäin. Hän ei ollut niitä äitejä, jotka tyrkyttävät lapsiaan julkisuuteen.
Jos äitini olisi tosiaan ollut sitä tyyppiä, olisin aloittanut levyjen teon 12-vuotiaana. Luojan kiitos en tehnyt niin. Koska nytkin olin joka tapauksessa nin kovin nuori, kun aloitin — mutta olin jo kuin aikuinen, koska olin elänyt omillani.
Vaikka olet niinkin menestynyt, vaikuttaa siltä, että sinulla on jalat maassa hyvinkin tukevasti…
Pitää paikkansa. No, kiitos. Luulen sen johtuvan siitä, että koin niin paljon lapsena. Kun olin 12-vuotias, olin nähnyt paljon enemmän rajuja asioita kuin useimmat muut siinä iässä. Tuntuu, että sen seurauksena minun on pakko olla niin kovin optimistinen ja pakko olla niin kovin varuillani.
Onko totta, ettet kertonut kenellekään edes kouluiässä, että aiot laulajaksi?
En kertonut useimmille ihmisille, en. Kun olin kuudennella luokalla, olin mukana näytelmissä ja ihan täysimittaisesti, olin Sound of Musicin Maria. Mutta jo high schoolissa työskentelin yhdessä noin 30 vuotta vanhempien muusikkojen kanssa, itse olin 13. Tein demonauhoja ihmisille. Kun olin päässyt kahdeksannelta luokalta niin sen sijaan, että olisin pyrkinyt koulunäytelmin, ajattelin: “Minähän teen jatkuvasti töitä studioihmisten kanssa. Teen mieluummin sitä.”
Olet joskus sanonut, että levyteollisuuden ihmiset ovat omituisia.
Olenko? En muista, että olisin koskaan sanonut niin, tarkalleen. Liikkeellä on niin paljon vääriä lainauksia. Minulla ei ole kokemusta muunlaisesta liiketoiminnasta, joten en voi mitenkään tietää, onko se sairaampaa kuin muutkaan. Mutta se on melko sairasta toimintaa. Sinä liikkuu paljon ihmisiä, jotka käyttävät lahjakkuuksia hyväkseen. Kun nuori tyttö tulee mukaan 18-vuotiaana eikä tiedä mistään mitaan, ympärillä pyörii vanhempia ihmisiä, jotka vakuuttavat: “Joo, joo, me pidämme sitä huolen.” Mutta sitten kun asiaa tutkii tarkemmin, on pakko kysyä: “Voi sentään, kuka päätti tästä?” Ja he vastaavat: “No, sinä päätit. Sinä kirjoitit nimesi alle.”
Sitten täytyy kantaa päätöstensä seuraukset.
Joo. Ja se on rankkaa, koska useinkin kysymyksessä ovat lahjakkaat nuoret, jotka ovat hirveän innostuneita pääsemään eteenpäin. Mutta tosiasiassa meidän artistien kannattaa muistaa, että jos joku on oikeasti lahjakas, nämä ihmiset tarvitsevat häntä. Mutta sen unohtaa helposti.
Olet monien ihmisten halujen kohde. Näetkö itsesi seksuaalisesta näkökulmasta eli ajatteletko sitä, miten miehet katselevat esiintyjiä?
Suhtaudun asiaan niin, että joskus on hauskaa tälläytyä ja tehdä sellaisia juttuja, joihin minua ei rohkaistu aiemmin. Ja se on osa minua. Mutta minä olen monin tavoin kokematon ja viaton sillä arenalla. Joten joskus ajattelen, että ehkä siitä nostetaan niin suuri meteli sen takia, etten tehnyt sitä aiemmin, siis mitä tulee vaatteisiini ja sen tyyppisiin juttuihin. Mutta ajattelen tekeväni sitä paremminkin lapsekkuuttani — minulla kun on jokseenkin viattomat lähtökohdat. Että: “Vau, katsokaapa mitä minulla on ylläni.” En lähesty asiaa mistään kieroutuneesta näkökulmasta.
Oletko tietoinen siitä vaikutuksesta, joka sinulla on miehiin?
Aäh, en tiedä. Ihan totta, en hallitse sellaisia juttuja. En elä eristyksissä, mutta oletan, että ymmärrän sen vain silloin, kun kuulen ihmisten huutavan minulle väkijoukon keskellä. Joskus kävelen sellaisella kadulla, jolla minua ei tunnisteta, ja riippumatta siltä, mitä minulla on päälläni, jotkut kundit viheltävät minulle, silloin saan käsityksen siitä, millaista on olla nainen. Mutta en tee sitä kovinkaan usein.
Kaipaatko sitä, että voisit olla pelkästään nainen?
Tiedätkö mitä? Jokaisessa asiassa sekä luopuu jostakin että saa jotakin. Joskus minusta on mukavaa voida vain kävellä ympäriinsä ja tehdä mitä vain. Ja minusta tuntuu, että voin vieläkin tehdä niin, mutta tässä maailmassa vain pitää olla niin varuillaan. Tapahtuu niin paljon kaikkea sairasta.
Kerro filmihankkeestasi nimeltä All that Glitters.
Aikomuksenamme on aloittaa sen kuvaukset maaliskuussa 2000. Se sijoittuu 80-luvun alkupuolelle, New Yorkin klubimaailmaan, discojen jälkeiseen aikaan, hip-hopin alkuun, kun dj:t olivat seksikkäitä, kuumia tyyppejä ja kovaa kamaa.
Minun roolihahmoni, joka on elänyt kasvatuskodissa, on aina halunnut laulaa. Hän joutuu tekemisiin erään miehen kanssa, ja juttu kertoo heidän suhteestaan. Mutta vielä enemmän se kertoo siitä, kuinka tämä nainen löytää itsensä. Hänet on otettu pois äidiltään, kun hän oli pikkutyttö, ja tämä kokemus kaikkineen on tosiasiassa kaiken sen taustalla, mitä hän tekee.