Jos tämä juttu olisi tapahtunut elokuvissa, olisit todennäköisesti nauranut, juuri siksi, että se on niin epätodennäköinen ja uskomaton. Mutta usko tai ala, koko juttu meni näin: Kunnianhimoinen, vain 18-vuotias laulajatar, pääsee ystävänsä kanssa levy-yhtiön bileisiin, jossa ystävä sujauttaa tytön demon yhtiön pomon käteen. Kohteliaita nyökkäyksiä ja kiitoksia vaihdetaan kun demokasetti sujahtaa toiseen taskuun ja pomo tekee pikaisen poistumisen paikalta.
Ajaessaan limousinellaan kotiinsa pomo heittää kasetin hajamielisesti autostereoihinsa. Ensimmäisen biisin kuultuaan hän ajattelee: “Hei, tässä tytössä on sitä jotakin.” Toisen biisin kuultuaan hän käskee kuljettajan ajamaan takaisin bileisiin. Kun hän palaa paikalle. onkin tyttö kadonnut. Pikkuisen Tuhkimo-sadun makuinen juttu, vai mitä?
Mariah Careyn nousua tuntemattomasta tarjoilijasta listojen kärkipaikalle voidaan eittämättä pitää vuoden 1990 menestystarinana, joka tuli yllätyksenä kaikille muille paitsi laulajattarelle itselleen.
Vain mutamia kuukausia sen jälkeen kun Mariah jätti työnsä tarjoilijattarena, hänen biisinsä “Vision Of Love” oli ykkösenä kolmella eri Billboardin listalla: Hot 100 Singles-, Black Singles- ja Adult Contemporary-listoilla. Samanlaista hattutemppua ei ole kukaan muu tehnyt sitten Stevie Wonderin vuonna 1985 julkaistun “Part Time Lover” -hitin jälkeen. Ja “Vision Of Love” poikkeaa yhtä paljon muista viime vuoden menestysbiiseistä kuin Arnold Schwarzenegger Janet Jacksonista.
Careyn gospelpohjainen vokaalitaiturointi on vahvasti ristiriidassa listoja muuten hallitsevien rappien, heviballaadien a heavy metalin kanssa. Pienikokoinen, 20-vuotias Carey yllättää monet kyvyillään hallita korkeat sävellajit tavalla, jota ei olla kuultu sitten edesmenneen Minnie Ripertonin päivien. Useat ihmiset odottavat näkevänsä paljon vanhemman, suurikokoisemman ja mustemman laulajan kuin mitä Mariah todellisuudessa on. Mariah nauraa iloisesti muistellessaan eräänkin henkilön hämmästvstä tämän tavatessa hänet ensimmäistä kertaa:
“Olin studiossa purkittamassa levylleni biisiä ‘You Need Me,’ johon Living Colourin kitaristi Vernon Reid soitti soolon. Kun kävelin studioon, Vernon oli jo ollut siellä jonkin aikaa soittamassa. Meidät esiteltiin toisillemme ja Vernon sanoi: ‘Oletko sinä Mariah? Sinulla on isokokoisen naisen ääni, mutta oletkin todella pieni!’ ”
Mariah on itsekin hieman hämmentynyt omasta kyvystään laulaa todella korkealta:
“Oma äitinikään ei ymmärrä, miten pystyn moisiin vokaalisuorituksiin. Itseasiassa minulla on käheä, matala ääni, mutta kun laulaessani innostun jostakin ja saan inspiraation, haluan päästä aina vain korkeammalle. En tee sitä siksi, että haluaisin kuulostaa hyvältä tai temppuilla äänelläni — se vain menee niin.
Mariahin päättäväisyys ja peräänantamattomuus ovat lähtöisin musikaalisesta, mutta levottomasta kodista.
“Vanhempani erosivat ollessani kolmen vuoden ikäinen. Äitini kasvatti minut ja hän on tärkein vaikuttaja elämässäni.”
Mariahin äiti, Patricia Carey, on irlantilainen laulunopettaja ja entinen New Yorkin oopperan laulajatar. Hän antoi tyttärelleen nimen musikaalikappale Paint Your Wagonin mukaan. Mariah on Patrician kolmas lapsi. Mariahin isä on venezuelasta kotoisin oleva ilmailualan insinööri. Patricia muutti perheineen avioeron jälkeen kymmeniä kertoja pitkin ja poikin New Yorkia ja Long Islandia.
Eräs niistä harvoista asioista, joka pysyi muuttumattomana perheessä oli musiikki. Nuorempana Mariah imi itseensä vaikutteita äitinsä monimutkaisilla äänenmuodostustunneilla ja matkimalla sekä toisinaan liittämällä taidoillaan äitinsä oppilaita. Yhtä tarkkaan Mariah nappasi vaikutteita kuuntelemalla siskonsa ja veljensä rhythm'n'blues- ja gospel-levyjä. Jo viisivuotiaana han näki tulevaisuutensa musiikissa. Koulun jälkeen hän vietti vapaata, itsenäistä elämää ja kirjoitti biisejä ydessä kumppaninsa Ben Marguliesin kanssa. Mariah teki niin usein keikkaa laulajana kuin vain pystyi, mutta paäasiassa hän elätti itsensä tekemällä erilaisia ravintola-alan hommia.
“Minusta oli mukavaa laulaa taustoja ja demoja, mutta tarjoilijana en ollut kovinkaan ihmeellinen.”
18-vuotiaana hän lauloi taustoja Brenda K. Starrille, ystävälle, joka myöhemmin työnsi Mariahin demokasetin Columbia levy-yhti-ön johtajan Tommy Mottolan käteen tuona kohtalokkaana yönä. Kun Mottola oli palannut bileisiin, josta Mariah oli jo ehtinyt lähteä, hän palkkasi Starrin keikkamyyjän jäljittämään Mariahin. Kaksi päivää myöhemmin Mariah allekirjoitti levytyssopimuksen.
Kun useimmat uudet sooloartistit käyttävät biisintekijöinään varmoja ammattilaisia, Mariah aloitti oman projektinsa niillä. samoilla kappaleilla, joita hän oli tehnyt yhdessä Marguliesin kanssa.
“Levy-yhtiössä ihmiset pitivät lauluistani ja rohkaisivat minua. He eivät pakottaneet minua. He eivät pakottaneet minua laulamaan kappaleita, joista en olisi pitänyt.”
Itseasiassa kaikki demolla olleet biisit sekä kaksi uudempaa Carey-Marguliesin biisiä päätyivät Mariahin ensimmäiselle levylle. Mariah on myös tehnyt kaikki sanoitukset, lukuunottamatta biisin “I Don't Wanna Cry” sanoitusta, joka syntyi yhteistyössä Narada Michael Waldenin kanssa.
Tietysti voidaan väittää, että Mariahin biisit ovat hyviä siksi, että Mariah ja Margulies väsäsivät niitä vuosia. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, ja tästä todisteena on biisi nimeltä “Love Takes Time,” jonka Mariah ja Margulies saivat valmiiksi vasta sen jälkeen kun Mariahin levy, Mariah Carey, oli jo valmis. Heiltä syntyy jatkuvasti hyvää materiaalia. Mariah ja Margulies äänittivät “Love Takes Timen” ja ajattelivat, että se säästettäisiin toiselle LP:lle. Mutta kun useat levy-yhtiön pamput olivat kuulleet kyseisien biisin, he sanoivat:
“Tämä on hitti. Se täytyy saada mukaan ensimmäiselle LP:lle!”
“Love Takes Time” on mukana Mariah Careyn levyn kasetti- ja CD-kopioissa, vaikka sitä ei kansissa mainita. Kannet oli jo tuolloin valmiiksi suunniteltu.
Mariah toivoi, että Margulies olisi tuottanut ensimmäisen LP:n, mutta hänet saatiin vakuutettua siitä, että ammattilaiset saisivat enemmän musiikista irti.
Kun levy oli vihdoin ja viimein valmis, käynnisti Columbia valtaisan promootiokampanjan. Ennenkuin levyä oli julkaistu, Mariah esiintyi supersuositussa Arsenio Hallin tv-showssa ja lauloi seuraavana päivänä Amerikan kansallislaulun koripallon mestaruussarjan loppuottelussa.
Muutamassa tunnissa hän sai enemmän huomiota kuin useat muut muusikot koko elinikänsä aikana. Arsenion showssa esiintyminen oli kuitenkin Mariahille pelottava kokemus.
“Sen jälkeen minusta ei tuntunut siltä, että on ihanaa kun kaikki nyt tuntevat minut. Menin hotellihuoneeseeni ja katsoin ohjelman yksin. Vanhat koulukaverini New Yorkissa olivat juhlineet katsoessaan ohjelmaa, ja se tuntui mukavalta. Seuraavana päivänä lauloin koripallo-ottelussa, jota seurasi 16 miljoonaa katsojaa, mutta se hermostuttanut minua niin paljon koska olin selvinnyt Arsenion showsta.”
Vaikka naiset hallitsivat listoja viime vuonna, niin Mariah on heistä kestävin. Hänen äänensä ajattomuus, kykynsä kirjoittaa mieleenpainuvia lauluja ja saavuttaa todella laaja yleisö on merkki siitä, että hän tulee pysymään pinnalla vielä vuosia.